Mun Last.fm: Belle and Sebastian = 911 kuuntelukertaa. Kuulostaa aika vähältä? Musta ainakin. Oon edelleen sitä mieltä että mun winamppi ei scroblaile kaikkia biisejä tonne LASTIIN!
Last.fm perusteella vois sanoo, et B&S on mun lempibändi numero 4. Ja joo kyl se taitaa olla ihan tottaki. Edelle pääsee vaan Radiohead, Interpol ja The Smiths. Eikä niiden parhautta voi kiistää kukaan. (Uskallakkin!!1)
Mä en muista että miten päädyin kuuntelee Bellesebua. Kai joku sitäki mulle suositteli... Petteri tai herra X varmaankin. Mistähän biisistä olis alkanu tää.. Sitä en muista, mut levy oli varmasti Tigermilk tai If You're Feeling Sinister. Mun mielestä Stuart Murdoch on aika loistotyyppi. Tai en ymmärrä miten voi osata näin että oon ihan polvillani. Esimerkiks Like Dylan in the movies, Get me away from here, I'm dying on niin sellasia ihanan suloisia biisejä, ja sit taas Lazy Line Painter Janessa tai Your cover's blownissa on sellasta menoa ja meininkiä. Your cover's blown on muuten mun all time lempparibiisi. Tai ainakin melkein? Siitä ei puutu mitään. Se ei oo liian lyhyt eikä liian pitkäkään, just sopiva.
Tää blogi on kyl ehkä vähän liikaa sellasta AAAAHH INDIEMUSA ON BESTT -hehkutusta. Mutta kun se on? Pitäs varmaan joskus puhuu vähä negatiivisemmistaki asioista?
Okei.
Asia numero 1: oon läski :(
Asia numero 2: En tykkää Death Cab for Cutiesta, en oikeestaan yhtään.
Enkä tajuu että miks? Oon kuunnellu ton noiden Meet me on the Equinoxia nyt muutamanki kerran, mut se ei siltikään oo kun ihan ok/kuunneltava. Ja kyllä mä oon niiden muutaki tuotantoo kuunnellu, mut en vaan ymmärrä mikä siinä muka on niin hyvää. Mikähä mussa on vikana? Oon aina ajatellu et mun KUULUIS tykätä tosta, mut ei vaan nappaa. Eikä se mua nyt silleen häiritse, mutta ku luulen olevani se ainoo tyyppi joka ei tykkää noista :D kaikki (?) indienörtit tykkää, ja sit kiitos Anna Puun (Anna on kyl oikeesti ihana) nyt koko Suomen nuoriso (on ne sit indienörttei tai ei) tykkää myöskin. Mut joo okei myönnän, se I Will Follow You Into the Dark oli kyl ihan mukava biisi. Mut ei se siltikään nostattanu mussa samanlaisia tunnetiloja kun vaikka The Loneliness of a Middle-Distance Runner. Voi Stuart.
MUTTA! B&Sltä löytyy kyllä sellasiakin biiseja joista en niin tykkää. Esimerkiks koko The Life Pursuit -levy ei mun mielestä oo Belle and Sebastianin hienoimpia hetkiä. Toisaalta pakko kyl myöntää omastaki puolestani, että en välttämättä oo antanu sille tilaisuuttakaan siihen et se sais napattua mut verkkoihinsa. En oo kuunnellu tarpeeks. Nyt vois kyl ottaa Life Pursuit maratonin tähän.
Joo nyt ei jaxxxa enää lätistä. Ens kerralla luvassa: avautumista God Help the Girlistä! Jesjes
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti